”IHME-teosten äärellä arkinen elämä ja taide nivoutuvat toisiinsa. Kuten IHME-taiteilija Kateřina Šedá myös Marie-Louise Ekman tekee arkisesta näkymättömästä näkyvää, mikä kytkee hänen tuotantonsa IHMEen tämänvuotisiin teemoihin”, festivaalin toiminnanjohtaja Paula Toppila kertoo.
Epäsovinnaisuuden politiikkaa
Arkipäivän surrealismia, absurdiin viettävää huumoria, leikittelyä totutuilla rooleilla ja valtasuhteilla – Ekmanin 70- ja 80-lukujen tuotanto on edelleen yhtä ajankohtaista, ja kurittoman leikkisää, kuin syntyhetkellään.
Ekman hylkää ennalta-asetetut luokittelut ja määrittelyt tuoden esiin niiden moniselitteisyyden. Sovinnaisuuden rajoja koettelevat silkkipainokuvat heijastelevat usein naisen tai lapsen maailmaa – näynomaisina kohtauksina.
Ekmanin teokset muistuttavat, että naiset on usein ohitettu paitsi arkisissa tilanteissa myös taidehistorian kirjoituksessa. IHME-päivillä nähtävässä sarjassa Ekman parodioi tunnettujen miestaiteilijoiden teoksia. Giorgio de Chirico -pastississa hän asettaa metafyysisen tyhjyyden äärelle naisen rinnan, Sandro Botticellin Venuksesta taas tekee pienen tytön.
Mitä taidekoulussa tehdään
Ekmanilla on ollut Ruotsin taide-elämässä monta roolia. Hänet tunnetaan paitsi kuvataiteilijana myös dramaturgina, näytelmäkirjailijana ja ohjaajana. Lisäksi Ekman on toiminut useissa viroissa maan taidelaitoksissa – viimeksi Ruotsin kansallisnäyttämö Dramatenin johtajana.
90-luvulla antamassaan haastattelussa Ekman kertoo pitävänsä Ruotsin televisioon käsikirjoittamaansa ja ohjaamaansa Målarskolan-sarjaa totuudenmukaisena kuvauksena taidekoulun elämästä. Väitteen uskottavuutta tukevat vuodet Kuninkaallisen taidekorkeakoulun professorina ja dekaanina. ”Kaiken mikä tapahtuu sarjassa, voi tosielämässä kertoa kymmenellä”, taiteilija toteaa.
IHME-päivillä esitettävä tv-sarja kytkeytyy päivien sunnuntain teemaan. Sunnuntaina eri ohjelmaosuuksissa kysytään, mitä taiteilijat tekevät tehdessään taidetta. Målarskolania ja teennäisten taideopiskelijoiden ylilyöntejä katsoessa herää kysymys: entä jos taiteilijan tehtävä onkin heittäytyä mahdottomaksi?
Mahdottomuus kuvaa monessa mielessä myös Ekmania itseään – niin hänen taiteilijuuttaan kuin henkilöhistoriaansakin. Urakehitys Ruotsin taidekentän huipulle ei ollut ilmeinen naiselle, joka nuoruudessaan erotettiin koulusta useammin kuin kerran.
Myös taiteilijana Ekman on etsinyt paikkaansa. Nuorena oman tiensä kulkija ei kuulunut sen enempää aikakauden modernistisiin taidepiireihin, naisliikkeeseen kuin poliittisen taiteen ryhmittymiinkään. ’Taiteilija’ on ainoa kategoria, jonka Ekman on kokenut omakseen.
Lue lisää Ekmanin näyttelystä ja IHME-päivillä esitettävästä tv-sarjasta!
The post Kansankodin kapinallinen: Marie-Louise Ekman appeared first on IHME.